sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Lukijakilpailu on päättynyt


On aika julkistaa lukijakilpailun voittajat.

Vauhdikkaimmin Rosettan kiven numeromurskasi voimakaksikko Saija & Tommi. Heidän kintereillään Voynich-dekryptaukseen verrattavaan urotekoon ylsi Topias Parkkonen. Molemmat saavat palkinnoksi uutuusromaanini Sugar. Lisäksi Saijalle ja Tommille myönnetään vuoden 1947 kauneimman kirjani ylimääräinen kappale, M. Sexerotin Rakkauselämän tienviitat.

Osallistumisaktiivisuus jäi yllättävän vaisuksi. Poliittisen historian dosentti Ville Pernoo Turun yliopistosta, mitä kansakunnan henkisestä tilasta kertoo se, että tähän päivään mennessä kilpailuun saapui vain kaksi hyväksyttävää vastausta?

Presidentinvaalit ovat perinteisesti houkutelleet kansalaisia vaaliuurnille paljon tehokkaammin, koska henkilövaaleina ne ovat omiaan synnyttämään jännitystä ja draamaa. Toisaalta on otettava huomioon myös Arvoitus nimeltä elämä -blogin luonne hattarankeveänä viihdemediana. Voidaan olettaa, että tällainen journalismin laji vetoaa ennen kaikkea älyllisesti degeneroituneimpaan väestönosaan, jolle helpoimmatkin keskittymistä vaativat pulmatehtävät ovat ylivoimaisia.

Onnea voittajille!


Rakkaus ja kuolema

 
                                                           M. Sexerot                                                      B. Ekerot



10 kommenttia:

  1. Tänä monimutkaisten verkko- ja konsolipelien kulta-aikana, kiitos siitä, että järjestit meille vähälahjaisillekin mahdollisuuden ottaa osaa ja jopa voittaa. En koskaan mitään voita eikä edes presidenttiehdokkaani ole koskaan tullut valituksi.

    VastaaPoista
  2. Niin, monimedioitunut ja kiihkeätempoinen aikakautemme taitaa tosiaan hylkiä tällaista nostalgista agenttimeininkiä: salakirjoitus, tekoviikset, näkymätön vakoojamuste, räjähtävät sikarit... Lohdullista kuitenkin huomata, että blogini lukijoista löytyi sentään vielä pari vannoutunutta antimodernistia, joita uudenaikainen viihdeteollisuus ja kyberterrorismi eivät ole vietelleet pauloihinsa.

    VastaaPoista
  3. Mutta entä me hidasälyiset ja yhtä kaistaa ajavat, jotka emme kuulu nykyaikaan mutta emme myöskään tavoita vakoiluajan nostalgiaa - kuka pitää huolta meistä väliinputoajista? Jäävätkö ainoaksi mahdollisuudeksemme helpot sanaristikot? Kuka meille välittää vanhoihin kortteihin kirjoitetut salaviestit?

    VastaaPoista
  4. Väliinputoajan osa on tosiaan tukala. Jos et ole kylmä etkä kuuma, sylkäisen sinut ulos suustani. Mutta ehkä nämä laodikealaiset voivat hakea lohtua nykyajan ja nostalgian haaleista välitiloista. Ekana mieleen tulee "ysäri".

    VastaaPoista
  5. "Ysäri", Jaakko, ensi kertaa olen aistivinani pilkkaa... En tosin tiedä oletko se sinä vai historia, joka pilailee kustannuksellani...

    Toisaalta kiitän sinua: Vasta nyt ymmärrän, olin noina vuosina "kuuminta hottia" / "sulaa laavaa" jne. ja korostan: itse sitä tajuamatta.

    Historia, aika, väliinputoaminen... Tosin mikään ei muutu älyn suhteen, olinpa kylmä tai kuuma, ristikoiden tekeminen on tuottanut aina vaikeuksia.

    Huomaan, etten edes ilkeä kysyä mitä korteissa luki.

    Yours, Luke Warm

    VastaaPoista
  6. Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä pilailla. Ysärin välitilamainen luonne muistui mieleen toverimme Antti Arnkilin ammoisesta pääkirjoituksesta: http://www.nuorenvoimanliitto.fi/sitenews/view/-/nid/149/ngid/4

    Taidanpa pitää korttien tekstit vielä salaisuutena, koska voisin pilata purkamisen ilon joltakulta tulevalta mattimyöhäiseltä. Sitä paitsi enhän ole vielä itsekään onnistunut avaamaan Ötzin sivunumeroihin koodattuja runoja.

    VastaaPoista
  7. Erittäin viisas päätös, Jaakko! Ei kannata taipua laiskojen lukijoiden perusteettomiin pyyntöihin. Itsekin vetosin pelkkää viitsimättömyyttäni loppuratkaisun esittämiseen, mutta nuo puheet ysäriydestä, liekö edes Antti saa minut takaisin raiteilleni. Tuo loiston ja luiston yksityinen aika on nyttemmin tärvelty kaikenlaisella päälleliimatulla kulttuuripuheella ja filosofisella diagnostiikalla... Luultavimmin en tahdo vain kohdata tuolloista nuhruista pienuuttani, jolle kaikki myöhempi kuitenkin perustuu...

    VastaaPoista
  8. Ysäriä värittää minunkin muistikuvissani nuhruisen pienuuden kokemukset, vaikka vähintään yhtä nuhruiselta ja pieneltä olemassaolo tuntuu nytkin. Mutta kuka mahtaa olla tämä mystinen nimimerkki "versoja"? Ettei vain kohulehtori Haapala olisi paennut ysärimenneisyyden haamuja anonymiteettiin?

    VastaaPoista
  9. Näin kävi. Hävittääkseni itseni täydellisesti pöllin vaimoni kännykän, johon näpyttelin viestin. Tähän oli tosin proosallinen syy: olin hävittänyt eilispäivän teutaroinneissa kannettavan virtajohdon. Näköjään google-tilin kohdalle oli jäänyt paljastava yksityiskohta, joten paljastan tässä loputkin.

    Ysäriläisyydestä vielä tämän verran: 70- ja 80-luvun kokemuksiani värittää vielä lapsuuden ja nuoruuden maaginen kultahohde (mahdollisuus nostalgiaan), 90-lukua käytännöllinen opiskeluelämä, työnteko, parisuhteilu ja muu "arkinen nuhjuisuus", jotka kaikki ehkä kuitenkin olivat siemenenä 2000-luvun kirjallisille viritelmille... Nuhjuiset pienuuden kokemukset eivät toki ole väistyneet, joskin olen terävöittänyt niitä silloin tällöin pienillä suuruudenhulluilla kuvitelmilla.

    VastaaPoista
  10. Löysin myös ainutlaatuista dokumenttivideoaineistoa, jossa belle époque levittäytyy silmiemme eteen kaikessa loistossaan:

    http://www.youtube.com/watch?v=wR7vWeNCvWY

    VastaaPoista